"Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma"?
Helsingin Sanomissa on julkaistu 22.8.2014 Yrjö Raution kirjoittama mielenkiintoisia argumentteja sisältävä kolumni "Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma", jota käsittelen tässä bloggauksessa hieman. Raution asenne kristinuskoa kohtaan välittyy varmaankin aika selvästi otsikon kautta.
Rautio kirjoittaa: "Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on. Kristinusko on saanut aikaan paljon hyvääkin, mutta myös pahaa. Valtaosa kristityistä on rehellisiä kunnon ihmisiä. Eivät kaikki."
Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin. Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita.
Ihminen on ainoa laji maanpäällä, jolla on selkeästi omatunto. Ei siis tarvitse olla kristitty ollakseen moraalinen. Kirjoittaahan Paavalikin: "Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15) Mutta Jumalan objektiivinen moraalilaki vaatii toimiakseen. Moraalisesta argumentista olen kirjoittanut aikaisemmin pienen kirjoituksen
Kirjoittaja jatkaa: "Aina kun politiikkaa perustellaan uskonnolla, on kauheuksia luvassa – on aina ollut ja on yhä. Nykymaailmassa tämä pätee parhaiten kiihkoislamisteihin, mutta veriruskea on kristinuskonkin historia"
Ensimmäinen väitös ei kyllä kestä tarkempaa historiallista tarkastelua. Jos kristinuskoa ei olisi sotkettu politiikkaan, Amerikassa 1600-luvun paikkeilla alkanut orjuus ei olisi todennäköisesti koskaan päättynyt. Kristillinen maailmankuva nimittäin synnytti hyvin voimaakkaan vastustuksen orjuutta vastaan ja tämän vastustuksen ansiosta historiamme kertoo erilaista tarinaa kuin, mitä se todennäköisesti olisi kertonut ilman kristinuskoa. "Amerikkalaisen orjuuden vastustus alkoi kveekareiksi nimitetyn kristillisen ryhmän parissa. - - he aloittivat systemaattisen taistelun orjuutta vastaan ja saivat aikaan uskonnollisesti ja moraalisesti motivoidun liikkeen orjuuden vastustamiseksi joka lopulta johti orjuuden lakkauttamiseen." (T. Puolimatka 2013: 331) Perusteluissa orjuutta vastaan käytettiin jopa useasti kristinuskon sanomaa. Yksi perusteluista pohjautui Jeesuksen lausahdukseen: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40) Tähän lauseeseen tukeutuen argumentoitiin, että mustien orjuuttaminen merkitsi Kristuksen orjuuttamista. (T. Puolimatka 2013: 331)
Kristinusko mahdollistaa tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Kristinusko kykenee myös luomaan ehdottoman ihmisarvon jokaiselle ihmiselle, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siksi arvokas. Painavan ihmisarvon perustan kristinusko antaa myös sillä, että Jumala haluaa luoda jokaiseen ihmiseen pysyvän ystävyyden täysin riippumatta hänen ominaisuuksistaan. Rakastava Jumala ei kuitenkaan luo tuota suhdetta väkisin vaan antaa ihmisille vapaan tahdon rakastaa Jumalaa tai olla rakastamatta. Tapio Puolimatka toteaa mielestäni osuvasti kirjassaan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa: "Ihminen, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, joutuu etsimään ihmisarvon perustaa ihmisen ominaisuuksista kuten järjellisyydestä tai tahdon vapaudesta tällöin ne ihmiset, jotka ovat kyseisen ominaisuuden suhteen puutteellisia, näyytäytyvät vähemmän arvokkaina." Jos ihmisarvon perustaa etsitään esimerkiksi järjellisyydestä, niin silloin ihmiset, joilla tämä ominaisuus on vajavainen (esim. älyllisesti kehitysvammaiset ja dementoituneet) ovatkin vähemmän arvokkaita.
Kristinuskon ihmiskäsitys siis luo täydellisen pohjan tasa-arvoiselle yhteiskunnalle ja on ollut merkittävässä osassa sellaisen yhteiskunnan kehittymisessä.
Moniin muihinkin asioihin yhteiskunnallisiin asioihin kristinusko on vaikuttanut positiivisesti. Etsivä löytää.
Asioita on mielestäni nykyään perusteltava poliittisella tasolla muuten kuin vain Raamatun auktoriteettiin vedoten, vaikka kyseisen kirjan sisältä löytyvä sanoma onkin hyvinvointimme yksi tärkeistä kulmakivistä.
Kristinuskon historiassa on ollut verisiä aikoja, sitä ei yksinkertaisesti voi kieltää. Merkittävämpää on kuitenkin se, mitä kristinusko opettaa, eikä se, mitä sen nimissä on tehty. Kristinuskon oppi nousee ja on aina noussut hyvin vahvasti Raamatun kirjoituksista. Raamattu itse opettaa Kirjoituksensa olevansa pyhää Jumalan henkäyttämää sanaa, joka on luotettavaa. Jeesus (Raamatun päähenkilö) ei ikinä hyväksynyt ihmisten sortamista. Hänen etiikkaansa kuului toisen posken kääntäminen lyöjälle ja viitan luovuttaminen ryöstäjälle (Luuk. 6:29). Matteuksen Evankeliumissa Jeesus toteaa: "rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat" (Matt. 5:44). Jeesus ei missään nimessä käske viemään Evankeliumia väkivaltaisesti eteenpäin tai edes tappamaan sitä vastustavia. Kun Jeesus vangittiin ja Pietari yritti pelastaa hänet katkaisemalla yhden vangitsijan korvan miekansivalluksella, Jeesus toteaa hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu." (Matt. 26:52) Koko alkuseurakunnan esimerkki kertoo siitä, kuinka Evankeliumia ei todellakaan levitelty väkivaltaisesti tai sen nimissä tehty suuria joukkomurhia.
Kristinuskon sanoma ei anna mitään oikeutusta toisten ihmisten tappamiseen tai väkivaltaiseen lähetystyöhön, kun taas joidenkin muiden uskontojen sanoma siihen jopa osaltaan velvoittaa.
Aivan loppupuolella kolumnistimme vielä sivaltaa: "Moni uskonto on humaanimpi, morallisesti korkeampi kuin kristinusko. Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma. Hän uhkailee, kiristää ja kostaa. Hän asettaa ihmiselle taakan, jota hän ei jaksa kantaa, ja potkaisee hänet sitten helvettiin."
Olisi ollut tavallaan hienoa, jos kirjoittaja olisi vaivautunut mainitsemaan edes yhden moraalisesti korkeamman uskonnon kuin kristinusko. Tämä ei ollut haaste, vain toteamus. Sitähän on todellisuudessa todella hankala lähteä mittailemaan - varsinkin, jos moraalimme koostuu pelkästään evoluution kehittämistä vaistoista ja opituista tavoista.
Sitä taakka, mikä jokaisen ihmisen päällä on, kutsutaan myös nimellä synti. Ihminen toi syntiinlankeemuksessa synnin maailman. Ihminen käänsi selkänsä Jumalalle. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, että hän voisi vapaasti valita rakastaako Jumalaa vai ei; pakotettua rakkauttahan ei ole olemassa! Jumala itse tuli ihmiseksi maanpäälle ja kantoi synnittömänä jokaisen synnin, että sinne helvettiin ei tarvitsisi mennä. Voihan tämän julmuutenakin nähdä... En vain täysin ymmärrä miten.
Ihmisellä on vielä tänäkin päivänä vapaa tahto. Hän voi valita kapinan Jumalaa vastaan tai valita rakkauden ja elämän Jeesuksessa Kristuksessa.
Rautio kirjoittaa: "Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on. Kristinusko on saanut aikaan paljon hyvääkin, mutta myös pahaa. Valtaosa kristityistä on rehellisiä kunnon ihmisiä. Eivät kaikki."
Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin. Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita.
Ihminen on ainoa laji maanpäällä, jolla on selkeästi omatunto. Ei siis tarvitse olla kristitty ollakseen moraalinen. Kirjoittaahan Paavalikin: "Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15) Mutta Jumalan objektiivinen moraalilaki vaatii toimiakseen. Moraalisesta argumentista olen kirjoittanut aikaisemmin pienen kirjoituksen
Kirjoittaja jatkaa: "Aina kun politiikkaa perustellaan uskonnolla, on kauheuksia luvassa – on aina ollut ja on yhä. Nykymaailmassa tämä pätee parhaiten kiihkoislamisteihin, mutta veriruskea on kristinuskonkin historia"
Ensimmäinen väitös ei kyllä kestä tarkempaa historiallista tarkastelua. Jos kristinuskoa ei olisi sotkettu politiikkaan, Amerikassa 1600-luvun paikkeilla alkanut orjuus ei olisi todennäköisesti koskaan päättynyt. Kristillinen maailmankuva nimittäin synnytti hyvin voimaakkaan vastustuksen orjuutta vastaan ja tämän vastustuksen ansiosta historiamme kertoo erilaista tarinaa kuin, mitä se todennäköisesti olisi kertonut ilman kristinuskoa. "Amerikkalaisen orjuuden vastustus alkoi kveekareiksi nimitetyn kristillisen ryhmän parissa. - - he aloittivat systemaattisen taistelun orjuutta vastaan ja saivat aikaan uskonnollisesti ja moraalisesti motivoidun liikkeen orjuuden vastustamiseksi joka lopulta johti orjuuden lakkauttamiseen." (T. Puolimatka 2013: 331) Perusteluissa orjuutta vastaan käytettiin jopa useasti kristinuskon sanomaa. Yksi perusteluista pohjautui Jeesuksen lausahdukseen: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40) Tähän lauseeseen tukeutuen argumentoitiin, että mustien orjuuttaminen merkitsi Kristuksen orjuuttamista. (T. Puolimatka 2013: 331)
Kristinusko mahdollistaa tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Kristinusko kykenee myös luomaan ehdottoman ihmisarvon jokaiselle ihmiselle, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siksi arvokas. Painavan ihmisarvon perustan kristinusko antaa myös sillä, että Jumala haluaa luoda jokaiseen ihmiseen pysyvän ystävyyden täysin riippumatta hänen ominaisuuksistaan. Rakastava Jumala ei kuitenkaan luo tuota suhdetta väkisin vaan antaa ihmisille vapaan tahdon rakastaa Jumalaa tai olla rakastamatta. Tapio Puolimatka toteaa mielestäni osuvasti kirjassaan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa: "Ihminen, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, joutuu etsimään ihmisarvon perustaa ihmisen ominaisuuksista kuten järjellisyydestä tai tahdon vapaudesta tällöin ne ihmiset, jotka ovat kyseisen ominaisuuden suhteen puutteellisia, näyytäytyvät vähemmän arvokkaina." Jos ihmisarvon perustaa etsitään esimerkiksi järjellisyydestä, niin silloin ihmiset, joilla tämä ominaisuus on vajavainen (esim. älyllisesti kehitysvammaiset ja dementoituneet) ovatkin vähemmän arvokkaita.
Kristinuskon ihmiskäsitys siis luo täydellisen pohjan tasa-arvoiselle yhteiskunnalle ja on ollut merkittävässä osassa sellaisen yhteiskunnan kehittymisessä.
Moniin muihinkin asioihin yhteiskunnallisiin asioihin kristinusko on vaikuttanut positiivisesti. Etsivä löytää.
Asioita on mielestäni nykyään perusteltava poliittisella tasolla muuten kuin vain Raamatun auktoriteettiin vedoten, vaikka kyseisen kirjan sisältä löytyvä sanoma onkin hyvinvointimme yksi tärkeistä kulmakivistä.
Kristinuskon historiassa on ollut verisiä aikoja, sitä ei yksinkertaisesti voi kieltää. Merkittävämpää on kuitenkin se, mitä kristinusko opettaa, eikä se, mitä sen nimissä on tehty. Kristinuskon oppi nousee ja on aina noussut hyvin vahvasti Raamatun kirjoituksista. Raamattu itse opettaa Kirjoituksensa olevansa pyhää Jumalan henkäyttämää sanaa, joka on luotettavaa. Jeesus (Raamatun päähenkilö) ei ikinä hyväksynyt ihmisten sortamista. Hänen etiikkaansa kuului toisen posken kääntäminen lyöjälle ja viitan luovuttaminen ryöstäjälle (Luuk. 6:29). Matteuksen Evankeliumissa Jeesus toteaa: "rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat" (Matt. 5:44). Jeesus ei missään nimessä käske viemään Evankeliumia väkivaltaisesti eteenpäin tai edes tappamaan sitä vastustavia. Kun Jeesus vangittiin ja Pietari yritti pelastaa hänet katkaisemalla yhden vangitsijan korvan miekansivalluksella, Jeesus toteaa hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu." (Matt. 26:52) Koko alkuseurakunnan esimerkki kertoo siitä, kuinka Evankeliumia ei todellakaan levitelty väkivaltaisesti tai sen nimissä tehty suuria joukkomurhia.
Kristinuskon sanoma ei anna mitään oikeutusta toisten ihmisten tappamiseen tai väkivaltaiseen lähetystyöhön, kun taas joidenkin muiden uskontojen sanoma siihen jopa osaltaan velvoittaa.
Aivan loppupuolella kolumnistimme vielä sivaltaa: "Moni uskonto on humaanimpi, morallisesti korkeampi kuin kristinusko. Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma. Hän uhkailee, kiristää ja kostaa. Hän asettaa ihmiselle taakan, jota hän ei jaksa kantaa, ja potkaisee hänet sitten helvettiin."
Olisi ollut tavallaan hienoa, jos kirjoittaja olisi vaivautunut mainitsemaan edes yhden moraalisesti korkeamman uskonnon kuin kristinusko. Tämä ei ollut haaste, vain toteamus. Sitähän on todellisuudessa todella hankala lähteä mittailemaan - varsinkin, jos moraalimme koostuu pelkästään evoluution kehittämistä vaistoista ja opituista tavoista.
Sitä taakka, mikä jokaisen ihmisen päällä on, kutsutaan myös nimellä synti. Ihminen toi syntiinlankeemuksessa synnin maailman. Ihminen käänsi selkänsä Jumalalle. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, että hän voisi vapaasti valita rakastaako Jumalaa vai ei; pakotettua rakkauttahan ei ole olemassa! Jumala itse tuli ihmiseksi maanpäälle ja kantoi synnittömänä jokaisen synnin, että sinne helvettiin ei tarvitsisi mennä. Voihan tämän julmuutenakin nähdä... En vain täysin ymmärrä miten.
Ihmisellä on vielä tänäkin päivänä vapaa tahto. Hän voi valita kapinan Jumalaa vastaan tai valita rakkauden ja elämän Jeesuksessa Kristuksessa.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kärsimyksen ongelma, jonka kirjoittaja otti myöskin esiin, on mielestäni liian laaja aihe ja siksi en siihen tässä bloggauksessa paneutunut. Yksi erittäin hyvä linkki aiheeseen liittyen: http://www.tv7.fi/vod/player/?program=26042
Kommentit
Lähetä kommentti