Moraalinen argumentti - Todiste Jumalan olemassaolosta

"Pakanakansatkin, joilla ei ole laki saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä laki olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15)

Kirjoituksessa yritän löytää parhaan tavan selittää moraalisten arvojen ja velvollisuuksien olemassaolon. Kirjoituksessa pyrin vastaamaan kysymyksiin: Ovatko moraaliset arvot subjektiivisia, pelkkiä makuasioita? Vai ovatko ne objektiivisia eli ihmisten mielipiteistä riippumattomia? Onko moraalitaju kenties luotu ihmiseen vai onko se opittu? Onko ihmisellä oikeasti arvoa vai olemmeko itse luoneet arvomme? 

Ensin selkeytän sanojen subjektiivinen ja objektiivinen merkitystä. Subjektiivisilla moraaliarvoilla tarkoitetaan sitä, että ne ovat täysin ihmisen mielipiteistä riippuvaisia aivan kuten joku pitää punaisesta ja toinen keltaisesta väristä. Objektiivisilla moraaliarvoilla tarkoitetaan sitä, että esim. naisen raiskaaminen on väärin riippumatta siitä, mitä ihmiset siitä ajattelevat. On hyvä ymmärtää objektiivisen ja subjektiivisen ero, muuten ei välttämättä pysy tekstissä kärryillä.

Kysyin noin 20 ihmisen mielipidettä kysymykseen: Onko ihmisen tappaminen aina väärin? Sain hyvinkin värikkäitä vastauksia, mutta niissä oli olemassa selkeästi kaksi pääsuuntaa. Haastateltavat ajattelivat tappamisen olevan itsepuolustustilanteessa hyväksyttävää. Jotkut harvat olivat myös sitä mieltä, että äärimmäisen pahat ihmiset ansaitsisivat kuoleman. Kuitenkin kaikki haastateltavat pitivät tappamista yleisesti ottaen vääränä tekona, joka olisi vain hyväksyttävää joissakin ääritilanteissa, ei kuitenkaan oikein lähes koskaan. Kysymys kuuluukin, miksi näin monet ihmiset ovat lähes poikkeuksetta samaa mieltä tästä kysymyksestä? Kysyttäessä mielipidettä tulisesta ruoasta, mielipiteet hajaantuivat huomattavasti enemmän. Jos siis moraaliset arvot olisivat subjektiivisia eli vain yksilön omia mielipiteitä, miksi kysyttäessä tappamisen oikeellisuutta, vastaus on lähes poikkeuksetta ei? On toki ihmisiä, jotka pitävät tappamista aina hyväksyttävänä, ja joiden moraali on muutenkin selkeästi alhaisempi. Tällainen selitys ei kuitenkaan kelpaa perusteeksi sille, että moraaliarvot olisivat makuasioita. Tällaiset ihmiset ovat ”moraalisesti vammautuneita aivan samoin kuin joku voi olla fyysisesti sokea, eikä ole mitään syytä antaa heidän heikkoutensa kyseenalaistaa sitä, minkä itse näemme selvästi”, kuten tohtori William Lane Craig toteaa kirjassaan Valveilla (2010). Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan ihmisistä ei ole arvojen laatijiksi vaan ihmiset tarvitsee ”opastajaa” päästäkseen nihilismistä (Wikipedia). Nihilismi tarkoittaa aatetta, joka ei hyväksy yhtään mitään vaan hylkää aivan kaiken. Nihilisti ei hyväksy arvojen olemassaoloa ja ajattelee, että mikään ei ole tärkeää (Peda). Nietschen mukaan siis tietynlaisen Jumalhahmon, moraalin Laatijan, puuttuminen johtaa maailmassa melkoiseen merkityksettömyyteen ja sekasortoon. Tällaisessa maailmassa ”meillä ei ole mitään keinoa tuomita natseja siitä, mitä he tekivät”, kuten Frank Turek lausuu onnistuneesti debatissa David Silvermania vastaan, joka löytyy Youtubesta nimellä ”Reality: Theism vs Atheism – Frank Turek vs David Silverman”. David Silvermanin vastaus oli laadultaan melko pelottava ja osuu juuri sen naulan kantaan, johon yritänkin lyödä. Hän vastasi: ”Vaikea vastaus on, että olet oikeassa.”

Selvästikään moraaliarvoja ei voi selittää vain makuasioina, joten täytyy lähentyä toisesta näkökulmasta. Craig pohtii, voisivatko moraaliarvot olla olemassa evoluution ja sosiaalisen ehdollistumisen seurauksena. Kuten paviaanilauma osoittaa uhrautuvaisuutta ja yhteistyöhalukkuutta, koska luonnonvalinta on määrittänyt sen hyödylliseksi eloonjäämisen kannalta. Tämän selityksen mukaan ihmisille on kehittynyt ”laumamoraali”, joka edesauttaa lajimme säilymistä. Aluksi tämä selitys vaikuttaa hyvinkin vakuuttavalta, mutta tutkittaessa tarkemmin se kuitenkin kohtaa joitakin ongelmia. Kirjailija ja teologian maisteri Pasi Turunen ilmaisee blogikirjoituksessaan Absoluuttista, relativistista, subjektiivista, objektiivista? - Moraalifilosofisen termistön lyhyt oppimäärä (2013) yhden tämän väitöksen ongelman. Hän tähdentää sitä, että evoluutio kyllä kykenee selittämään, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme, mutta se ei silti kerro onko käyttäytymisemme moraalisesti oikein tai väärin. Vaikka evoluutio olisi kehittänytkin ihmisille tällaisen laumamoraalin, mitä syytä ihmisellä olisi tuntea ”huonoa omaatuntoa” mistään asiasta? Varmaan jokainen muistaa, kun lapsena teki jotain pahaa ja tunsi, kuinka omatunto välillä oikein huusi oikeudenmukaisuutta. Evoluution ansiosta ihminen kyllä toimisi tiettyjen tapojen mukaisesti, mutta hänellä ei pitäisi olla mitään moraalista tajua tekojensa oikeellisuudesta tai hyvyydestä. Craig kirjoittaa: ”Ateistisesta näkökulmasta ihmiset ovat pelkkiä eläimiä, eikä eläimillä ole moraalisia velvoitteita toisiaan kohtaan.” Hän täsmentää asiaa vielä sanomalla tähän tapaan: Kun valkohai parittelee väkisin toisen valkohain kanssa, se ei raiskaa sitä. Kun leijona tappaa seepran, se ei murhaa sitä. Näihin edellämainittuihin tekoihin ei liity minkäänlaista moraalista ulottuvuutta. Apologetiikkawiki -sivustoa (2011) lainaten: ”Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta.”

Jostain kumman syystä ihminen vaikuttaa korottavan aina itsensä muiden elävien olentojen yläpuolelle. Tästä päästäänkin toiseen ongelmaan, jonka evolutiivinen näkemys kohtaa yrittäessään selittää moraalisia arvoja. Craigin mukaan tämä on se, että miksi pitäisi ajatella ihmisen kukoistusta edistävät asiat sen parempana kuin vaikkapa hiiren tai muurahaisten kukoistusta edistävät asiat? Apologetiikkawikiä löyhästi referoiden: Mitä eroa on hi-viruksella ja ihmisellä, jos molemmat ovat syntyneet täysin sattumalta alkuräjähdyksen seurauksena? Hi-virusta vastaan käydään tälläkin hetkellä kovaa taistelua. Kyseinen virus halutaan tuhota täydellisesti. Tämän allekirjoittavat varmasti etenkin ne kymmenet miljoonat hiv-tartunnan saaneet ihmiset, jotka taistelevat päivä päivältä hengestään tämän viruksen takia. Miksi ihmisen pitäisi evolutiivisen näkemyksen mukaan yrittää edes tuhota tällainen virus? Miksi ihmisen kukoistaminen olisi arvokkaampaa kuin hi-viruksen, jos molemmat ovat tuottanut sama ”sokea kelloseppä” niin kuin Richard Dawkins tapaa sanoa? Luulen, että täysin sokea luonnonvalinnan prosessi ei kykene asettamaan toista elämänmuotoa toisen edelle. 

Tässä lyhyessä kirjoituksessa kerkesin vasta raapaisemaan pintaa niistä erilaisista selityksistä, mitä moraalisten arvojen ja velvollisuuksien olemassaolosta ollaan esitetty. Evoluutio selityksenä moraalille on ehkäpä yleisin ja vahvimpia selityksiä. Evolutiivisen näkemyksen mukaan sellaiset asiat kuin rakkaus ja raiskaus ovat molemmat yhtä arvokkaita. Toinen ei ehkä ole niin kivaa tai yhtä hyödyksi kuin toinen, mutta niillä ei ole mitään objektiivista arvoa. Hi-virus omaa tismalleen saman arvon kuin ihminenkin. Ihminen on ehkäpä kehittyneempi kuin hi-virus, mutta molemmat ovat vain sattumalta syntyneen alkuräjähdyksen sivutuote. Rakkaus on vain väline suvun jatkumiseksi. Armollisuus on vain illuusiota; eihän se edistä evoluutiota. Henkilökohtainen mielipiteeni - enkä seiso onneksi vain yksin näiden sanojen takana - on, että täydellisen hyvän Luojan olemassaolo selittää moraalisten arvojen ja velvollisuuksien olemassaolon parhaiten kuin mikään muu teoria. Pointtini ei ole se, että Jumalaan uskovat ihmiset voivat vain olla hyviä vaan tarkoitan sitä, että moraalitaju voi olla olemassa vain, jos joku on sen meihin asettanut. Päätän kirjoitukseni näihin tohtori Craigin sanoihin: ”Kun Jumala poistetaan kuvasta, jäljelle jää vain aurinkopölyn hiukkasella oleva apinankaltainen olento, jota vaivaavat harhakuvitelmat moraalisesta suuruudesta.”






"Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan." (Room. 1:20)







Joitakin linkkejä liittyen moraaliseen argumenttiin:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=26049
http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Moraalinen_argumentti
http://www.reasonablefaith.org/moral-argument-for-god
http://hyviauutisia.net/jumala-ja-jeesus/jumalan-olemassaolo/

Kommentit

  1. "Pakanakansatkin, joilla ei ole laki saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä laki olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15)

    En ole varma, kirjoitinko tästä julkisesti koskaan? Mutta, mielestäni – jos se, mika on siteerattu ylhäällä ja on meikalaisille aivan selvä – miksi me emme voisi mennä vaikka muutamakin askel eteenpäin? Ainakin minulle on sinänsä täysin selvää, että me ihmiset, oman rajoitetun voimaamme avustamina, emme todellakaan voi LUODA mitään arvokasta eikä arvotonta, vaan itse asiassa se, mikä me useimmittein kutsumme monilla eri nimillä luomiseksi, tosiasiallisesti on alitajuntaan aseteltun aarteiden paljastaminen, jotka siihen olivat ”ennen aikojen alkamista” sisäänrakennettu Todellisen Maailmankaikkeuden Luojan Tahdosta.

    Ihminen ei LUO...! Hän vain etsi ja joskus LÖYTÄÄ...! Aivan samalla tavalla ja perustella pakanakansatkin löytävät sen mika oli ”kirjoitettu heidän sydämeensä”...

    Lämpimin terveisin – t. Stefan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry! Tuossa on niin-kuin vain kielisesti parannettu versio:

      "Pakanakansatkin, joilla ei ole laki saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä laki olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15)

      En ole varma, kirjoitinko tästä julkisesti koskaan? Mutta, mielestäni – jos se, mikä on siteerattu ylhäällä ja on meikalaisille aivan selvä – on nähtävästi aivan TOTTA, miksi me emme voisi mennä vaikka muutamakin askel eteenpäin? Ainakin minulle on sinänsä täysin selvää, että me ihmiset, oman rajoitetun voimaamme avustamina, emme todellakaan voi LUODA mitään arvokasta eikä edes arvotonta, vaan itse asiassa se, mikä me useimmittein kutsumme monilla eri nimillä n.s. luovuudeksi, tosiasiallisesti on alitajuntaan syvyyden aseteltun sellaisten aarteiden paljastamista, jotka olivat ”ennen aikojen alkamista” sisäänrakennettu siihen Todellisen Maailmankaikkeuden Luojan Tahdosta.

      Ihminen siis, ei LUO...! Hän vain etsi ja joskus voi sitä tai tätä LÖYTÄÄ...! Aivan samalla tavalla ja perustella, milla pakanakansatkin löytävät sen mika oli ”kirjoitettu heidän sydämeensä”...

      Lämpimin terveisin – t. Stefan

      Poista
    2. Kiitos kommentista!

      Näin itsekin ajattelen, mikäli ymmärsin pointtisi oikein :)

      Poista
    3. Kiitos, Miika! Tuo on toki tosiasia, siis, se mikä olet kirjoittanut, ”Näin itsekin ajattelen, mikäli ymmärsin pointtisi oikein... ” Ei voi mitään...! Uskon, että edes ollakseen suomalaisena, minulla ei olisi vaikka 1% enemmän varmuutta siitä, että ”joku Toinen” olisi ymmärtänut minua paremmin kuin se on tapahtumassa nyt ja tässä, missä minä - puolalaisena, joka vaikka on viettanut Suomessa 23 vuotta opettamassa suomalaisia lapsia ja nuoria, ja jopa aikuisiakin - SILTI ei hallitse täydellisesti sitä kaunista suomen kieltä...

      Mielessäni (wow...!), ei missään kielitaidossa on olemassa sitä ”päävika”, vain ihmissielun, tai (täsmentäen) – tavoissa, millä ihmiset pystyvät ottamaan vastaan ja tulkitsemaan toisten sanomia, piilee kokonaisen jutun ”ydin ja henki”...

      Siis, aina silloin, kun yritämme definioida henkisesti aivan syvimpiä Objekteja tai Tapahtumia, niiden merkityksen tulkinnalliset marginaalit joka ikinä tapauksessa voivat aiheuttaa muodostamista niin suurten alueiden semanttiista epävarmuutta, että - väistämättä - olemme pakottaneet ottamaan riskiä hyväksymään naitten ”Toisten” tekemia sanojemme tarkoitusten ja merkitysten koskevia valintoja.
      Uskossa ei ole turhan suurta paikka ”tietämiseen...”! En missään nimessä sanoisin, ettei siinä OLE tieteen paikka ollenkaan, mutta...

      En ole tiedemies. Ehkä siksi on minulle helpompaa uskoa, että ”ymmärrät pointtini oikein”, ja siksikin uskon, että on syytä jatkamaan tätä diskurssia vaikka siinä jatkossakin syntyisivat valtavan suuret semanttiista epävarmuutta täynnä marginaalit...

      Ei se mitään! Kestetään sitäkin, kun tahtoo saada sitä semanttiista yksimielisyyttä näyttä olevaan niin suuri... Vain – onko...?

      Joka tapauksessa – Ihana kevään jatkoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Immanuel ylitti uutiskynnyksen

Juha Tapio - "Kanssasi Sun" soinnut ja sanat

Kirja-arvostelu: Nicky Cruz - "Juokse poika juokse"